Sanotaan, että korona-aikana usko tieteellisiin tutkimuksiin vahvistuu. Niinpä lähdin selvittämään, löytyykö tutkimuksista vastausta kysymykseen, milloin siivouksessa riittää puhdistava menetelmä ja milloin tarvitaan desinfiointia, kun halutaan estää tautien tarttuminen pintojen välityksellä.
Kerrataan kuitenkin ensin puhdistuksen ja desinfioinnin toimintaperiaatteet tartuntojen torjunnassa.
Oikein valittu puhdistusaine irrottaa pinnalta lian ja mikrobit, mutta tartuntaketjun katkeaminen edellyttää, että mikrobit saadaan myös pois pinnalta työvälineen, esimerkiksi siivouspyyhkeen avulla. Mikrobit voivat säilyä tartuttamiskykyisinä siivouspyyhkeessä.
Desinfioiva, mikrobeja tuhoava aine tappaa mikrobit pinnalle ja ne saadaan pois pinnalta, jos työmenetelmään kuuluu mekaaninen puhdistus aineen vaikutusajan jälkeen.
Pinnalla oleva lika voi tosin heikentää mikrobien tuhoutumista, sillä lika estää monien desinfioivien aineiden tehokkaan toiminnan. Siksi monissa tutkimuksissa korostetaan kaksivaiheista työmenetelmää: ensin pinta puhdistetaan liasta ja sen jälkeen desinfioidaan.
Desinfioivien aineiden tehosta eri mikrobeihin löytyy paljon tutkimuksia ja eri desinfioivien aineiden teho eri mikrobeihin on hyvin tiedossa. Mutta mitä tiedetään mikrokuitupyyhkeiden kyvystä poistaa pinnalta mikrobilikaa käytettäessä joko vettä tai puhdistusaineliuosta?
Mikrokuitupyyhkeen teho
2000-luvulla on julkaistu useita tutkimuksia, joissa on osoitettu, että mikrokuidut ovat muita siivoustekstiilimateriaaleja tehokkaampia lian irrottajia riippumatta siitä, onko kostutukseen on käytetty hanavettä tai puhdistusaineliuosta.
Tätä tukee myös tuore Kanadassa vuonna 2019 tehty tutkimus, jossa testattiin viiden markkinoilla olevan mikrokuitupyyhkeen kykyä poistaa pinnalta vesiliukoista antineoplastista lääkeainetta (syövän hoidossa käytettäviä), jota oli havaittu sairaala-apteekin ja hoito-osastojen tasopinnoilla.
Mikrokuitutuotteiden kostutukseen testattiin vettä, neutraalia puhdistusaineliuosta, erivahvuuksisia kvatti- ja klooriliuoksia sekä desinfioivaa puhdistusaineliuosta (desinfioivana aineena natriumhypokloriitti).
Tuloksena oli, että kaikki testatut tuotteet poistivat lääkejäämät vähintään 96,5 prosenttisesti. Kostutukseen käytetyistä aineista tehokkaimpia olivat klooriyhdisteet, mutta myös pelkkä vesi puhdisti pinnan 98,4 prosenttisesti mikrokuitupyyhettä käytettäessä. Millään aineella ja pyyhkeellä ei saatu pintaa täysin puhtaaksi lääkejäämistä.
Riittääkö puhdistusmenetelmä poistamaan pinnalta mikrobit?
Mutta poistavatko mikrokuitupyyhkeet pinnoilta myös mikrobit, jos pyyhkeen kostutuksessa ei käytetä desinfioivaa puhdistusaineliuosta tai desinfektioainetta?
Aihetta on tutkittu etenkin sairaalainfektioita aiheuttavilla antibiooteille resistenteillä bakteereilla. Tavoitteena on löytää keinoja vähentää desinfioivien aineiden käyttöä sairaalaympäristössä. Sairaalainfektiot saattavat myös olla kohtalokkaita henkilöille, joiden vastustuskyky on alentunut.
Alla olevaan taulukkoon on koottu keskeisiä tutkimustuloksia mikrokuitupyyhkeiden tehokkuudesta mikrobien poistossa. Eniten löytyi tutkimuksia pelkän veden käytöstä mikrokuitupyyhkeiden kostutuksessa. Vesi oli tutkimuksissa hanavettä tai jonkintasoista tislattua vettä.
+-merkin takaa löytyy tarkempia tietoja tutkimuksessa käytetyistä menetelmistä ja tuloksista sekä linkit lähteisiin. Kaikki artikkelit eivät ole kokonaan luettavissa (maksutta).
Tutkimukset eivät anna yksiselitteistä vastausta mekaanisen puhdistuksen ja pesevän aineen tehosta mikrobilikaan. Useimmat tutkimukset on myös tehty laboratorio-olosuhteissa, ja väistämättä tulee ajatelleeksi, kuinka suoraan tuloksia voi soveltaa käytäntöön.
Esimerkiksi monissa tutkimuksissa pinta jää pyyhittäessä märäksi. Tämä johtunee siitä, että desinfioivien aineiden tehoa tutkittaessa vaikutusajan pitää olla vähintään yksi minuutti. Tehotakseen desinfioivan aineen täytyy ehtiä vaikuttaa ennen pinnan kuivumista.
Pyyhinnän teho
Yllä olevat tutkimustulokset osoittavat, että desinfioiva aine tehostaa mikrobien tuhoutumista. Käytetty aine yksinään ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä, vaan kyse on koko työprosessin onnistumisesta.
Alla olevaan kuvioon on koottu tutkimuksissa esille tuotuja pyyhinnän tehoon vaikuttavia tekijöitä.
Useiden tutkimusten johtopäätöksissä painotettiin, että loppujen lopuksi työntekijän huolellisuus, järjestelmällisyys ja osaaminen on perusta sille, että haitalliset mikrobit saadaan pois pinnoilta. Olemme siis jälleen perusasioiden äärellä, ammatillisessa osaamisessa ja aseptisessa omassatunnossa.
Useammassa tutkimuksessa osoitettiin myös, että pyyhintämenetelmä voi siirtää likaa puhtaalle pinnalle, jos pyyhkeen taittelua ei hallita tai jos samalla pyyhepinnalla puhdistetaan liian monta kohdetta. Jos pinta on siivouksen jälkeen likaisempi, syynä voi olla myös väärä tapa käyttää siivouspyyhettä.
Pinnan puhdistuvuuteen mikrobeista vaikuttaa myös pintamateriaali, pinnan epätasaisuus, huokoisuus ja kuluneisuus. Tätä on tutkittu muun muassa sairaalasänkyjen kaiteiden materiaaleilla. Tutkijat pitivät kaiteita erityisen kriittisenä kosketuspintana, koska niihin koskee niin potilas, vierailija kuin hoitohenkilökunta.
Vuonna 2012 julkaistu tutkimus osoitti odotetusti, että mitä epätasaisempi tai kuluneempi materiaalipinta on, sitä vaikeammin se on puhdistettavissa myös mikrobeista. Mutta toisaalta tällaiselta pinnalta mikrobien tarttuminen sormiin oli vähäisempää kuin tiiviiltä, tasaiselta pinnalta. Tutkimuksessa korostettiin lian poistamisen tärkeyttä, jotta bakteerit eivät pääse lisääntymään pinnoilla. Lian poistossa mikrokuitupyyhe oli tutkittua desinfektiopyyhettä tehokkaampi.
Mikrobityyppi vaikuttaa siihen, miten hyvin se saadaan pois pinnoilta. Vuonna 2012 julkaistu Hollannissa tehty laboratoriotutkimus osoitti, että pyyhittäessä pinta viskoosikuitupyyhkeellä, joka oli kostutettu joko pelkällä vedellä tai puhdistusaineliuoksella, pinnoilla olevien influenssaviruksien logaritminen vähenemä oli lähes 4 lg. Polioviruksen osalta vähenemä oli 1lg. Vastaavanlaisia eroja on todettu myös bakteerien osalta.
Lukemissani tutkimuksissa työmenetelmä on useammin märkä kuin kostea. Menetelmäkuvauksessa voidaan mainita, että pyyhe puristetaan niin, ettei liuosta enää valu, tai mainitaan, että pinnan kuivumiseen pyyhinnän jälkeen kului esimerkiksi kolme minuuttia. Laboratoriotutkimuksia ei siten voi suoraan verrata käytäntöön. Mikrokuitupyyhettä on tosin testattu myös kuivana. Tulos oli odotettu: mikrobeja ei saada pois.
Mikrokuitupyyhkeen tehon on osoitettu riippuvan myös pesukerroista. Kun laboratoriotesteillä mitattiin 10 markkinoilla olevan mikrokuitupyyhkeen tehoa havaittiin, että niiden puhdistusteho oli parhaimmillaan pyyhkeestä riippuen 50, 75 tai 100 pesukerran jälkeen. Puhdistusteho alkoi heiketä noin 150 pesukerran jälkeen.
Lianirrotuskykyyn vaikuttaa myös mikrokuitupyyhkeessä käytettyjen kuitujen materiaali, kuidun paksuus ja pyyhkeen rakenne. Yksi tutkimus toteaakin, että mikrokuitu sinänsä ei ole tae pyyhkeen lianirrotuskyvystä.
Mikä on riittävästi?
Oman hankaluutensa tutkimustulosten arviointiin tuovat erilaiset tavat esittää tulokset. Jos yhden tutkimuksen tulos on, että mikrokuitupyyhe vedellä kostutettuna poistaa 90 prosenttia bakteereista, ja toinen tutkimus osoittaa, että bakteerimäärän logaritminen vähenemä on 2 lg, niin kumpi tutkimus osoittaa parempaa tulosta?
Mikrobiologisissa tutkimuksissa tulos ilmaistaan usein logaritmisena vähenemisenä sen osoittamiseen, paljonko mikrobeja saadaan pois pinnalta. Pinnan mikrobimäärä mitataan ennen puhdistusta ja sen jälkeen. Näiden määrien ero ilmoitetaan logaritmisena vähenemänä.
Logaritmisen vähenemän ja prosenttiosuuden suhde havainnollistuu ehkä parhaiten esimerkillä. Oletetaan, että pinnalla on ennen siivousta 1 000 000 mikrobia. Kun logaritminen vähenemä on
- 1 lg, niin pinnalla on puhdistuksen jälkeen 100 000 mikrobia eli pinta on puhdistunut 90 %:sti
- 2 lg, niin pinnalla on puhdistuksen jälkeen 10 000 mikrobia eli pinta on puhdistunut 99 %:sti
- 3 lg, niin pinnalla on puhdistuksen jälkeen 1 000 mikrobia eli pinta on puhdistunut 99,9 %:sti
- 4 lg, niin pinnalla on puhdistuksen jälkeen 100 mikrobia eli pinta on puhdistunut 99,99 %:sti
- 5 lg, niin pinnalla on puhdistuksen jälkeen 10 mikrobia eli pinta on puhdistunut 99,999 %:sti jne.
Näiden tietojen perusteella tutkimustuloksia voidaan vertailla, mutta vastausta kysymykseen, onko mikrobimäärän väheneminen riittävää, se ei anna. Tartuntaan tarvittava mikrobimäärä riippuu mikrobista ja mikrobien määrätkin pinnoilla vaihtelevat.
Hollannissa vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa todetaan, että ”kaikissa tapauksissa pinnan märkäpyyhintä vedellä tai puhdistusaineliuoksella tuottaa merkittävän 1 lg vähenemän, mutta kosketustartunta pinnalta saattaa edelleen olla mahdollista”. Mutta on myös tutkimuksia, joissa mikrokuitupyyhinnän havaittiin vähentävän mikrobikuormaa 2-4 lg. On siis mahdollista, että pyyhintä vedellä tai puhdistusaineliuoksella kostutetulla mikrokuitupyyhkeellä riittää.
Mikrobien poistaminen pinnoilta on monen tekijän summa. Alla olevaan kuvioon on koottu kysymyksiä, joita tilanteesta riippuen voi työmenetelmiä valittaessa pohtia.
Desinfioivaa ainetta tarvitaan esimerkiksi, jos on pinnalla on paljon mikrobeja ja tartuntaan tarvitaan vain muutamia mikrobeja, kuten esimerkiksi norovirusepidemioisssa.
Mikrokuitupyyhintä voi riittää, jos mikrobi on helposti tuhottavissa eikä tartunnalle ole muita altistavia tekijöitä. Esimerkiksi lipidi- eli rasvavaipallisiin influenssa- ja koronaviruksiin tehoavat niin puhdistavat kuin desinfioivat aineet. Puhdistavan aineen käytössä pitää luonnollisesti muistaa likaa sitovat työmenetelmät.
Julkaistu 13.5.2020
