Synteettisten polymeerien keksiminen vuonna 1907 on muokannut elämäämme merkittävästi. Muovit eivät kuitenkaan ole pelkästään hyvä asia.
Kuuntele juttu podcastina:
Muovilla on etunsa. Se on halpaa, kestävää, kevyttä ja muokattavaa. Sen käyttömahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Luontoon joutuessaan ne kuitenkin hajoavat hitaasti. Uusin tunnistettu ongelma ovat mikromuovit.
Mistä on kyse?
Mikromuovi on alle viiden millimetrin kokoinen muovihiukkanen. Ympäristöön päästyään ne voivat kertyä esimerkiksi kaloihin ja sitten ihmisiin. Mikromuovien terveyshaitoista ihmiselle tiedetään tosin vielä varsin vähän.
Vedessä muovihiukkasiin voi myös kiinnittyä haitallisia kemikaaleja, joilla on kielteisiä vaikutuksia luontoon ja ihmisen terveyteen. Myös muovin lisäaineet, kuten pehmittimet tai pintakäsittelyaineet, saattavat olla ympäristön kannalta riski. Vesistöihin päätynyttä mikromuovia ei ainakaan vielä voida poistaa.
Mikromuoveja syntyy muun muassa muovipakkausten haurastuessa ja pestäessä synteettisistä kuiduista valmistettuja tekstiilejä. Mikromuoveja voidaan myös lisätä tuotteisiin tarkoituksellisesti. Kosmetiikkaan sekä pesu- ja puhdistusaineisiin mikromuoveja on lisätty hankaavan ominaisuuden takia.Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton vuonna 2017 julkaiseman raportin mukaan suurin mikromuovien lähde ovat tekstiilit. Tutkimuksessa selvitettiin autonrenkaiden, synteettisten tekstiilien, laivojen pinnoitteiden, tiemerkintöjen, henkilökohtaisten hygieniatuotteiden, muoviteollisuuden raaka-aineiden eli pellettien ja kaupunkipölyn osuutta mikromuovien lähteenä. 35 % meristä löydetyistä mikromuoveista laskettiin olevan peräisin synteettisistä kuiduista valmistettujen tekstiilien pesusta. Fleece- ja softshell-vaatteista sekä teknisistä urheiluasusteista irtoavia mikromuovimääriä on tutkittu.
Suomessa on tutkittu Itämeren puhtautta. Roskista 70 % on muovia, yleisimmin kertakäyttöisiä muovipakkauksia. Mikromuoveja on myös sisävesissä ja huoneilmassakin.
Jätevedenpuhdistuksessa mikromuovista saadaan talteen Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän tutkimuksen mukaan noin 99 %. Silti mikromuoveja jää jäljelle lukumääräisesti paljon. Helsingin Viikinmäen puhdistamolla suurin vuorokautinen mikromuovikuorma puhdistetussa jätevedessä oli satoja miljoonia kappaleita. Jätevesilietteeseen saostuneet mikromuovit joutuvat maaperään. Lietteen suurin käyttökohde on viherrakentaminen.
Myös Euroopan kemikaalivirasto on nostanut esille mikromuovit ja tehnyt ehdotuksen, että tuotteisiin tarkoituksellisesti lisätystä mikromuoveista luovuttaisiin kokonaan. Kosmetiikkateollisuus on jo merkittävästi vähentänyt mikromuovien käyttöä omaehtoisesti.
Euroopan kemikaaliviraston julkaisemassa videossa valaistaan mikromuoveihin liittyviä ongelmia.
Mikromuovit ammattisiivousaineissa ja -välineissä
Siivouksella poistetaan lian mukana mikromuoveja, mutta myös siivousaineet ja -välineistö ovat mikromuovien lähde. Siivouksessa käytettävissä välineissä ja koneissa sekä ainepakkauksissa muovi on yleinen raaka-aine. Tuotteiden hankinnassa, käytössä ja hävittämisessä on siis syytä huomioida myös ympäristövaikutukset.
Yleisohjeet pätevät
- hanki monikäyttöisiä ja kestäviä työvälineitä
- käytä tuotteita järkevästi, esimerkiksi taittele siivouspyyhe ja käytä kaikki puhdistavat pinnat (hygieniavaatimusten mukaisesti)
- huolla oikein, esimerkiksi käytä alinta mahdollista tekstiilien pesulämpötilaa, jotta tekstiilien kuluminen pesussa olisi mahdollisimman vähäistä
- hävitä oikein, esimerkiksi kierrätä muovipakkaukset ja muut muovimateriaalit kun mahdollista.
Mikromuovit ovat suurennuslasin alla myös ammattisiivousaineiden ja -välineiden ympäristömerkkikriteereissä.
”Käsiastianpesu- ja puhdistusaineissa mikromuovit on yksiselitteisesti kielletty”, kertoo pohjoismainen tuoteryhmäpäällikkö Terhi Uusitalo Ympäristömerkintä Suomi Oy:stä. Näiden aineiden Joutsenmerkkikriteerit edellyttävät, että raaka-aineet ovat luonnossa hajoavia. ”Mikromuovien käyttö puhdistusaineissa on muutenkin vähäistä. EU:n tekemässä selvityksessä mikromuoveja löydettiin vain joistakin geelimäisistä wc-puhdistusaineista, joissa mikromuoveilla saatiin tuotteen ulkomuotoon glitteriä.”
Uusitalo huomauttaa, että lattiavahoille ei ole enää vuoden 2017 jälkeen ollut Joutsenmerkkikriteerejä. Syynä ovat vahoissa käytetyt per- ja polyfluoratut yhdisteet (PFC), jotka ovat ympäristölle ja terveydelle haitallisia aineita. ”Näillä yhdisteillä parannetaan vahojen levittyvyyttä, eikä niille ole vielä löydetty korvaajia, jotka toimisivat hyvin eivätkä kuormittaisi ympäristöä.”
Joutsenmerkki voidaan edelleen myöntää puhdistavalle lattianhoitoaineelle, joka sisältää tensidejä ja vahoja. ”Näiden tuotteiden uudistetut kriteerit tulivat voimaan marraskuussa 2018, joten vielä ei ole tietoa, kuinka markkinoilla olevat tuotteet täyttävät nämä kriteerit”, Uusitalo toteaa. Uusia vaatimuksia Joutsenmerkitylle lattianhoitoaineelle ovat muun muassa vaatimus, että käytetyn palmuöljyn tulee olla sertifioitua, mikromuoveja ei ole tuotteessa ja muovipakkausten tulee olla kierrätettäviä. Siksi muun muassa mustat muovipakkaukset on kielletty.
Tutustu puhdistusaineiden Joutsenmerkkikriteihin.
Mikrokuituiset siivoustekstiilit
Mikromuoveja irtoaa kaikista synteettisistä kuiduista, siten myös mikrokuituisista siivouspyyhkeistä ja mopeista. ”Ympäristömerkin myöntämisestä mikrokuituisille tuotteille on keskusteltu”, Uusitalo toteaa. ”Vaakakupeissa ovat mikrokuituisten tuotteiden haitat mikromuovien lähteinä, mutta toisaalta mikrokuitupyyhkeiden käytön edut, kun puhdistusaineiden käyttöä voidaan vähentää.”
Mikrokuitupohjaisten siivoustuotteiden kriteereissä painotetaan tuotteen kestävyyttä ja pitkää käyttöikää. Näin ympäristön kuormittuminen on mahdollisimman vähäistä. Mikromuoveja irtoaa tekstiileistä eniten 5-10 ensimmäisen pesun aikana.
Joutsenmerkkikriteereissä tuotteen keston kriteerinä on puhdistustehon säilyminen. Mikrokuituisten siivouspyyhkeiden pölyn- ja lianpuhdistustehon pitää olla vähintään 85 % ja moppien vähintään 70 % sen jälkeen, kun ammattikäyttöön tarkoitettuja tuotteita on pesty vähintään 50 kertaa 60 °C:n lämpötilassa. Tämän katsotaan vastaavan noin vuoden käyttöä.
Uusitalo korostaa, että siivouspyyhkeen tulee toimia edellä mainittujen pesukertojen jälkeenkin.
”Koska ensimmäiset pesut tuovat esiin siivouspyyhkeen laadun, odotetaan pyyhkeen kestävän pitkään, jos se on noista ensimmäisistä pesuista selvinnyt sellaisessa kunnossa, että puhdistusteho on hyvä.”
Tutustu mikrokuitupohjaisten siivoustuotteiden kriteereihin.
Kaikista tekstiilimateriaaleista irtoaa kuituja, mutta luonnonkuidut hajoavat ympäristössä. Puuvillaa käytettiin ennen mikrokuitutuotteiden tuloa markkinoille paljon myös siivoustekstiileissä. Puuvilla kuormittaa ympäristöä kuitenkin valmistusvaiheessa. Sen tuotannossa tarvitaan paljon maa-alaa ja langan valmistusprosessissa vettä ja kemikaaleja. Tuskin myöskään viime vuosisadan alkupuolella siivouksessa käytetyt villarievut ovat ratkaisu mikrokuitutuotteiden korvaajaksi.
On myös hyvä muistaa mikrokuitujen parempi lianirrotuskyky verrattuna muihin siivoustekstiileissä käytettyihin materiaaleihin.
Uusia tekstiilimateriaaleja kehitetään. Nähtäväksi jää, löytyykö
niistä uusi innovaatio myös puhtausalalle.
Julkaistu 19.2.2019.
